Meta-analyysi: Imeskelty sinkkiasetaatti voi lyhentää merkittävästi flunssan kestoa

29.12.2017

Keväällä 2017 Helsingin yliopistossa julkaistiin tieteellinen meta-analyysi* imeskeltävien sinkkitablettien vaikutuksesta flunssan kestoon. Yhteen koottujen tutkimusten perusteella sinkkiasetaatti osoittautui tehokkaimmaksi sinkin muodoksi silloin, kun käyttötarkoituksena on imeskeltävän sinkin vaikutus flunssaa aiheuttaviin viruksiin.

Jo vuonna 2011 julkaistussa Cochrane -katsauksessa** sinkkilisän osoitettiin vähentävän flunssan kestoa ja lievittävän oireita. Vaikutuksen edellytykseksi todettiin, että sinkkiä pitää nauttia 7 päivän ajan heti flunssan ensioireista alkaen. Tuoreimpien analyysien myötä tiedämme nyt myös sen, missä kemiallisessa muodossa ja kuinka paljon sinkkiä kannattaa nauttia.

Miksi sinkki pitää imeskellä?

Imeskelytabletista liuenneella sinkillä on suun ja nielun limakalvoilla ulkoisesti viruksia ja bakteereja nujertava vaikutus. Käytännössä sen arvellaan estävän mm. flunssaa aiheuttavan rhinovirusten tarttumista ja pesiytymistä nielun limakalvoilla. Vaikutus on nopea, mutta lyhyt. Parhaan hyödyn kannalta sinkkitabletteja pitäisikin nauttia useita kertoja päivässä.

Meta-analyysissa parhaaksi todettu sinkin muoto on sinkkiasetaatti. Voimakkaasti ionisoituvana yhdisteenä sen ulkoinen vaikutus on sinkkivalmisteissa useasti käytettyjä sinkkiglukonaattia ja -sitraattia vahvempi. Eron voi havaita käytännössä myös asetaatin vahvempana poltteen tuntuna suun takaosassa. Meta-analyysissä asetaattia ei verrattu lainkaan aminohappokelatoituun sinkkiin.

Merkittäviä eroja imeytymisessä ja pitkäaikaisissa terveysvaikutuksissa

Imeskelyn päätteeksi sinkki kulkeutuu syljen mukana mahaan ja edelleen ohutsuoleen. Sieltä se imeytyy hyvin vaihtelevalla tehokkuudella verenkiertoon ja saattaa tuottaa monia muitakin terveysvaikutuksia. Sinkkiasetaatin imeytyminen on varsin heikkoa. Pitkäkestoisten ja monipuolisten terveyshyötyjen kannalta se ei olekaan paras mahdollinen valinta.

Paras valinta: UUSI imeskeltävä Kelasin Sinkkiasetaatti

Valioravinnon Kelasin Sinkki on ollut sinkkimarkkinoiden ykkönen yli 30 vuoden ajan. Kotimaisen Kelasin –hivenainesarjan uusi tulokas on imeskeltävä Kelasin Sinkkiasetaatti. Tablettia imeskellään hitaasti suussa, jolloin sinkki vaikuttaa suun limakalvoilla ja nielussa pesiviin pöpöihin mahdollisimman pitkän aikaa. Raikasta mustaherukanmakuista tablettia on kiva imeskellä.

Uusi Imeskeltävä Kelasin Sinkkiasetaatti on muita sinkkiasetaattitabletteja tuplasti parempi. Sinä on yhdistetty sekä ulkoisesti tehokkain sinkkiasetaatti että parhaiten imeytyvä aminohappokelatoitu sinkki.

Kelasin -sarjan luotetulla ja Albion Laboratories valmistamalla ns. sinkkikelaatilla on aivan erityinen vahvuus. Se vaikuttaa tutkitusti sekä ulkoisesti, mutta ennen kaikkea imeytyy erinomaisesti. Sinkkikelaatti imeytyy kaikkia muita sinkkimuotoja paremmin, eikä edes sinkkiasetaatin ionisoitumien häiritse sitä. Verenkierron, kudosten ja solujen kautta se jatkaa vastustuskyvyn tukemista pitkävaikutteisilla mekanismeilla. Käytännössä flunssa-ajan tarpeeseen nautittu sinkki edistää samanaikaisesti myös ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointia.

Akuuttiin tarpeeseen 8 tablettia päivässä

Ksylitolilla ja luonnollisella mustaherukka-aromilla maustetut imeskelytabletit sisältävät 10 mg sinkkiä, puolet sinkkiasetaattina ja puolet -kelaattina. Aikuisille suositeltu annos akuuttiin tarpeeseen on 8 tablettia päivässä enintään 7 vrk ajan. Tabletit tulee imeskellä hitaasti pitkin päivää. Suurten sinkkiannosten kuuriluontoisuus on hyvä pitää mielessä, sillä pitkäaikainen sinkin liikasaanti ei ole meille hyväksi. Kivan makuiset imeskeltävät Kelasin Sinkkiasetaatti -tabletit sopivat myös pitkäaikaiseen käyttöön. Silloin riittää kuitenkin vain 1 tabletti päivässä.

*) Harri Hemilä: Zinc lozenges and the common cold: a meta-analysis comparing zinc acetate and zinc gluconate, and the role of zinc dosage. 2 May 2017. Journal of the Royal Society of Medicine

**) Singh M, Das RR. Zinc for the common cold. Cochrane Database of Systematic Reviews 2011, Issue 2.